Väärä pakkauskoko

Aikanaan ostimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme ensimmäiseksi yhteiseksi jouluksi perinteisen seitsenhaaraisen sähkökynttelikön ikkunalle jouluvaloksi. Siitä asti se on luonut tunnelmaa joka joulun edellä ja aikana. Muoti on muuttunut ja valoja on tullut lisää meillekin, mutta edelleen kyntteliköllä on oma paikkansa keittiön ikkunalla. Tänä adventtina asetin sen sijoilleen heti kun olin saanut ikkunat pestyä ja raivattua ikkunalaudan, vaikken silloin vielä valoja siihen sytyttänytkään. Ajattelin, että tyhjä ikkunalauta muutoin täyttyy uudelleen tuota pikaa, ellen valtaa nurkkaa kyntteliköllemme.
Vuosien kuluessa polttimoita on toki jouduttu vaihtamaan, ja tänäkin adventtina osa polttimoista palaa muita kirkkaammin, mikä viestii siitä, että kohta taas joku seitsemästä tossahtaa.
Sellaista ihan ääneen olenkin nyt harmitellut, että vaihtopolttimoita tuollaisiin seitsenhaaraisiin kynttelikköihin myydään kolmen kappaleen pakkauksissa. Kaksikaan pakkausta ei siis riitä, jos haluaa vaihtaa kaikki polttimot kerralla, mikä kai olisi suositeltavaa lamppujen kestämisen kannalta. Kolme pakkausta taas on liikaa, myös hinnaltaan, kun samalla rahalla todennäköisesti saisi kokonaan uuden kynttelikönkin. Se taas ei sovi minun ekologiseen ajatteluuni, että ostetaan vain koko ajan uusia vempeleitä, jos ne kerran saa halvemmalla kuin vanhan korjauksen.
Niin että miksi polttimoita ei voitaisi myydä seitsemän kappaleen pakkauksissa, vaikka sitten samalla hinnalla kuin ne kolme kertaa kolme polttimoa?
Milloin, oi milloin ekologisuus ja eettisyys menevät myyntivoittojen ja tuotannonkasvun edelle? Ei minun elinaikanani, pahoin pelkään.

Meinasi unohtua

Olin jo hyvän aikaa sitten tallentanut luonnokseksi joukon kuvia. Äsken vasta vahingossa huomasin unohtaneeni koko luonnoksen.
Nämä kuvat liittyvät osittain tokaluokan uskonnon opetukseen, mutta enemmän kyllä kierrätykseen, uusiokäyttöön ja tuunaamiseen.
Minulla oli vuosikaupalla jemmassa pari valkoista kauluspaitaa, joita en enää kehdannut sinällään käyttää, kaulukset kun olivat aikaa sitten poistuneet muodista ikiajoiksi. Toinen paita oli lisäksi jo alkanut myös kellastua niskasta.
Kun tänä syksynä yhtenä uskonnon aiheena oli kristilliset perhejuhlat, mm. kaste, niin tuli mieleeni koettaa järjestää luokkaan kastepöytä ja nukke kastettavaksi. Tai siis nukke minulla kyllä oli, mutta kastemekkoa piti funtsia. Silloin muistin nuo uusiokäyttöä odottaneet paidat.

Ekassa kuvassa on paidoista se, jonka kauluksen irroitin kastemekon helmaksi. Kuvan hoksasin ottaa vasta kauluksen irti ratkottuani.

Sitten tuli mieleeni kokeilla, vieläkö jäljelle jääneestä paidasta voisi entrata jotain. Löysin  sinistä tähtinauhaa, jota olin ostanut varmaan toistakymmentä vuotta sitten aikomuksenani käyttää sitä joulukorttiaskartelussa. Nyt keksin sille muuta käyttöä, ompelin nauhaa kaulukseen ja somisteeksi rannekkeisiin.

Mutta sitten varsinainen kohteeni, kastemekko. Helma siis yhden paidan kauluksesta, mekon yläosan ompelin käyttäen toisen paidan etumusta, jossa oli hiuslaskoksia. Ensin kuva välivaiheesta. 

Ja sitten lopputuloksesta.

 

 Vielä kuva tuunatusta paidasta, tiedä sitten, kehtaanko sitä vieläkään käyttää julkisesti. Nauhaa on kovasti jäljellä, siitähän voisi yrittää väsätä jonkin ruusukkeen. Päätin sittenkin ommella rannekkeisiinkin nauhan kaksinkertaisena, kapeammaksi taitettuna.

Neulehuivi

Ajatuksenani oli kertoa ja ottaa kuvia eri sortin käsitöistä sun muista askarteluista, mutta se kuvien ottaminen, tallentaminen ja liittäminen on niin riallista... kaikista helpoin kun on rätkiä kuvia työtabletilla, mutta ei tänne saa mistään pilvistä tai draivista kuvia ladattua... tai ainakaan minä en saa. 😒

Nyt pitkästä aikaa sain aijalliseksi käydä puolison läppärillä ja tallentaa sinne puhelimella ottamiani kuvia. Olin näköjään kuvannut mm. oheisen huivintekeleen. Olin nimittäin löytänyt kirpparilta yhden kerän tuota kummallista lankaa, jonka nimeä en enää muista ja jonka vyötteenkin olen tainnut jonnekin hukata. Halusin kokeilla, miten noita pitsihuiveja tehdään. Kun olin kirpparilla kurkannut vyötteen sisään ja huomannut, että siellä on huivin ohje (ja kun vielä näytti, että vyyhti riittäisi yhteen huivin), niin uskalsin uhrata euron siihen ainoaan vyyhtiin.

Lanka ei ole mulle sopivaa väriä, mutta ajattelin tarjota sitä tyttärelle tai miniänplantulle. Kuvassa näkyy puikot, kun kesti kauan ennen kuin uskalsin yrittää päätellä työn. Vyötteen ohjeessa kun sanottiin vain, että "päättele", niin ymmärsin sen kaksimielisesti, että mun kuuluu päätellä itse, miten tuollainen päätellään... Lopulta otin neulan ja väriin sopivaa lankaa avuksi ja tein oman ratkaisuni.

Ajatuksen asteella

Pah! Olen ajatuksissani kirjoittanut jo monta postausta.

Jos joku osaa lukea ajatuksia, niin siellä saapi käydä lukemassa.

Jonain päivänä saan äntihin kirjoittaa ajatuksia blogille asti, mutta se päivä ei ole tänään. Tänään oli uimahallipäivä. Ja nyt väsyttää armottomasti, vaikken uinut metriäkään.

Aikansa askarrutti

Nyt minua askarruttaa sellainen tekninen ongelma, että miten ihmeessä pystyisin saamaan kuvia tälle blogille iPadilta. En ilmeisesti mitenkään. No, ei se mikään kummoinen kuva ollut, jota olin ajatellut tähän yhteyteen. Olipahan vain kuva kahdesta hius...puristimesta(?) Juu, sekin nyt rupesi askarruttamaan, että mikähän sellaisen hiusvehkeen oikea nimitys mahtaa olla.
Joka tapauksessa, minulla on muutama sellainen kahdesta kouramaisesta osasta ja niiden välissä olevasta jousesta koostuva laite, jonka tehtävä on pitää hiusnuttura tai -pötkylä paikoillaan ja kiinni pään kukkuralla. Turkoosinsininen on hiuksissa vain kesäisin turkoosien kesävaatteiden aikaan. Sen sijaan harmaa ja musta hiuspidike ovat olleet jokapäiväisiä. Mutta sitten siitä mustasta katkesi jousi, mikä harmitti minua tavattomasti. Mitä sitten, jos harmaakin särkyy? Minulla oli kyllä toinenkin musta, mutta sitä en ole koskaan tykännyt käyttää, koska se ei vain istu, jotenkin raapii päätä. Niinpä minulle tulikin mieleeni, voisinko saada siitä huonosta mustasta jousen irti ja siirrettyä sen rikki menneen tilalle. Asia kuitenkin jäi pitkäksi aikaa kokeilematta, koska aina jompi kumpi mustista hiuslaitteista oli kateissa. Ja sitten kun lopulta löysin sen toisenkin, remontin alla koko kesän olleesta autosta, niin minulla ei ollutkaan sopivaa työkalua jousen irrottamiseen. Mutta aikanaan sain tonkeet käteeni, ja aikani askarreltuani sain jousen uudelle paikalleen. Nyt olen taas voinut käyttää suosikki kourapariani (kertokaa nyt jo, mikä se oikea termi on!) Mutta se minua vielä kenties vähän askarruttaa, että rikoin täysin ehjän - vaikkakin minun kannaltani käyttökelvottoman - esineen voidakseni korjata toisen. Ei ihan oikeaoppista kierrättämistä 😔

Aina välillä askarruttaa

No juu, tällä hetkellä minua askarruttaa, että miten näitä blogeja taas rustataankaan. Aikanaan menetin hallintamahdollisuudet ensimmäisiin bloggerin blogeihini, kun sähköpostiosoitteeni vaihtui. Pari vuotta sitten aloitin ihkauuden, mutta se keskittyy kesäkotiimme ja sen puutarhaan. Ajattelin aloittaa vielä yhden, sellaisen yleisblogin. Otsikoksi valikoitui kaksimielisyys; välillä tekee mieli askarrella jotain, käsitöitä sun muuta ja välillä sitten mietityttää tämän maailman meno huolineen ja murheineen.
Vaan nyt kysyy hiukan kärsivällisyyttä, rohkeutta ja mieleen palauttamista , jos meinaan saada tämän blogin näyttämään joltain. Ajan kanssa. Mikäs hätä tässä, matalassa kaivossa, kuten hyvä ystäväni tapaa sanoa.