Aikansa askarrutti

Nyt minua askarruttaa sellainen tekninen ongelma, että miten ihmeessä pystyisin saamaan kuvia tälle blogille iPadilta. En ilmeisesti mitenkään. No, ei se mikään kummoinen kuva ollut, jota olin ajatellut tähän yhteyteen. Olipahan vain kuva kahdesta hius...puristimesta(?) Juu, sekin nyt rupesi askarruttamaan, että mikähän sellaisen hiusvehkeen oikea nimitys mahtaa olla.
Joka tapauksessa, minulla on muutama sellainen kahdesta kouramaisesta osasta ja niiden välissä olevasta jousesta koostuva laite, jonka tehtävä on pitää hiusnuttura tai -pötkylä paikoillaan ja kiinni pään kukkuralla. Turkoosinsininen on hiuksissa vain kesäisin turkoosien kesävaatteiden aikaan. Sen sijaan harmaa ja musta hiuspidike ovat olleet jokapäiväisiä. Mutta sitten siitä mustasta katkesi jousi, mikä harmitti minua tavattomasti. Mitä sitten, jos harmaakin särkyy? Minulla oli kyllä toinenkin musta, mutta sitä en ole koskaan tykännyt käyttää, koska se ei vain istu, jotenkin raapii päätä. Niinpä minulle tulikin mieleeni, voisinko saada siitä huonosta mustasta jousen irti ja siirrettyä sen rikki menneen tilalle. Asia kuitenkin jäi pitkäksi aikaa kokeilematta, koska aina jompi kumpi mustista hiuslaitteista oli kateissa. Ja sitten kun lopulta löysin sen toisenkin, remontin alla koko kesän olleesta autosta, niin minulla ei ollutkaan sopivaa työkalua jousen irrottamiseen. Mutta aikanaan sain tonkeet käteeni, ja aikani askarreltuani sain jousen uudelle paikalleen. Nyt olen taas voinut käyttää suosikki kourapariani (kertokaa nyt jo, mikä se oikea termi on!) Mutta se minua vielä kenties vähän askarruttaa, että rikoin täysin ehjän - vaikkakin minun kannaltani käyttökelvottoman - esineen voidakseni korjata toisen. Ei ihan oikeaoppista kierrättämistä 😔

Aina välillä askarruttaa

No juu, tällä hetkellä minua askarruttaa, että miten näitä blogeja taas rustataankaan. Aikanaan menetin hallintamahdollisuudet ensimmäisiin bloggerin blogeihini, kun sähköpostiosoitteeni vaihtui. Pari vuotta sitten aloitin ihkauuden, mutta se keskittyy kesäkotiimme ja sen puutarhaan. Ajattelin aloittaa vielä yhden, sellaisen yleisblogin. Otsikoksi valikoitui kaksimielisyys; välillä tekee mieli askarrella jotain, käsitöitä sun muuta ja välillä sitten mietityttää tämän maailman meno huolineen ja murheineen.
Vaan nyt kysyy hiukan kärsivällisyyttä, rohkeutta ja mieleen palauttamista , jos meinaan saada tämän blogin näyttämään joltain. Ajan kanssa. Mikäs hätä tässä, matalassa kaivossa, kuten hyvä ystäväni tapaa sanoa.