Väärä pakkauskoko

Aikanaan ostimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme ensimmäiseksi yhteiseksi jouluksi perinteisen seitsenhaaraisen sähkökynttelikön ikkunalle jouluvaloksi. Siitä asti se on luonut tunnelmaa joka joulun edellä ja aikana. Muoti on muuttunut ja valoja on tullut lisää meillekin, mutta edelleen kyntteliköllä on oma paikkansa keittiön ikkunalla. Tänä adventtina asetin sen sijoilleen heti kun olin saanut ikkunat pestyä ja raivattua ikkunalaudan, vaikken silloin vielä valoja siihen sytyttänytkään. Ajattelin, että tyhjä ikkunalauta muutoin täyttyy uudelleen tuota pikaa, ellen valtaa nurkkaa kyntteliköllemme.
Vuosien kuluessa polttimoita on toki jouduttu vaihtamaan, ja tänäkin adventtina osa polttimoista palaa muita kirkkaammin, mikä viestii siitä, että kohta taas joku seitsemästä tossahtaa.
Sellaista ihan ääneen olenkin nyt harmitellut, että vaihtopolttimoita tuollaisiin seitsenhaaraisiin kynttelikköihin myydään kolmen kappaleen pakkauksissa. Kaksikaan pakkausta ei siis riitä, jos haluaa vaihtaa kaikki polttimot kerralla, mikä kai olisi suositeltavaa lamppujen kestämisen kannalta. Kolme pakkausta taas on liikaa, myös hinnaltaan, kun samalla rahalla todennäköisesti saisi kokonaan uuden kynttelikönkin. Se taas ei sovi minun ekologiseen ajatteluuni, että ostetaan vain koko ajan uusia vempeleitä, jos ne kerran saa halvemmalla kuin vanhan korjauksen.
Niin että miksi polttimoita ei voitaisi myydä seitsemän kappaleen pakkauksissa, vaikka sitten samalla hinnalla kuin ne kolme kertaa kolme polttimoa?
Milloin, oi milloin ekologisuus ja eettisyys menevät myyntivoittojen ja tuotannonkasvun edelle? Ei minun elinaikanani, pahoin pelkään.

Meinasi unohtua

Olin jo hyvän aikaa sitten tallentanut luonnokseksi joukon kuvia. Äsken vasta vahingossa huomasin unohtaneeni koko luonnoksen.
Nämä kuvat liittyvät osittain tokaluokan uskonnon opetukseen, mutta enemmän kyllä kierrätykseen, uusiokäyttöön ja tuunaamiseen.
Minulla oli vuosikaupalla jemmassa pari valkoista kauluspaitaa, joita en enää kehdannut sinällään käyttää, kaulukset kun olivat aikaa sitten poistuneet muodista ikiajoiksi. Toinen paita oli lisäksi jo alkanut myös kellastua niskasta.
Kun tänä syksynä yhtenä uskonnon aiheena oli kristilliset perhejuhlat, mm. kaste, niin tuli mieleeni koettaa järjestää luokkaan kastepöytä ja nukke kastettavaksi. Tai siis nukke minulla kyllä oli, mutta kastemekkoa piti funtsia. Silloin muistin nuo uusiokäyttöä odottaneet paidat.

Ekassa kuvassa on paidoista se, jonka kauluksen irroitin kastemekon helmaksi. Kuvan hoksasin ottaa vasta kauluksen irti ratkottuani.

Sitten tuli mieleeni kokeilla, vieläkö jäljelle jääneestä paidasta voisi entrata jotain. Löysin  sinistä tähtinauhaa, jota olin ostanut varmaan toistakymmentä vuotta sitten aikomuksenani käyttää sitä joulukorttiaskartelussa. Nyt keksin sille muuta käyttöä, ompelin nauhaa kaulukseen ja somisteeksi rannekkeisiin.

Mutta sitten varsinainen kohteeni, kastemekko. Helma siis yhden paidan kauluksesta, mekon yläosan ompelin käyttäen toisen paidan etumusta, jossa oli hiuslaskoksia. Ensin kuva välivaiheesta. 

Ja sitten lopputuloksesta.

 

 Vielä kuva tuunatusta paidasta, tiedä sitten, kehtaanko sitä vieläkään käyttää julkisesti. Nauhaa on kovasti jäljellä, siitähän voisi yrittää väsätä jonkin ruusukkeen. Päätin sittenkin ommella rannekkeisiinkin nauhan kaksinkertaisena, kapeammaksi taitettuna.