Asia on juusto

Vähältä kyllästyttää tuo feispuukki. Välillä kyllästyttää enemmän, toisinaan vähemmän. Joskus minä niin mieleni pahoitan, kun törmään ilkeisiin, pahansuopiin ja hyökkääviin päivityksiin tai kommentteihin. Yleensä en sellaisiin törmää omalla sivullani, kun olen pitänyt kaveripiirin varsin rajattuna. Mutta kaveripiirini kuuluu esim. sellaisia, jotka poliittisesti aktiivisina seuraavat ja kommentoivat ahkerasti, ja siten minunkin silmilleni hyppää matskua, jota en olisi suonut näkeväni. 

En tässä yhteydessä melkein viitsi edes mainita sitä ärtymystä, mihin syyllistyn aina yhdyssanavirheisiin ja muuhun huolimattomaan kielenkäyttöön törmätessäni, kun se ei nyt ollut valitusvirteni aihe.

Tänään minua kyltäännyttää aivan toisenlaisista syistä. Aina näin juhla-aikoina, oli ystävän- tai äitienpäivä, joulu tahi juhannus, toivotuksia toisensa perään ehostettuna aiheeseen liittyvällä kuvalla. Äitienpäivä on jo ennen someaikaa ollut minulle lähinnä kiusallinen, mutta nyttemmin lisäksi rasittava - ellen malta pysyä poissa netistä. Tiedättekö mitä on punainen hera? En minäkään välittäisi tietää, mutta se on nykyisellä kotiseudullani juhannukseen liittyvä perinneruoka, jonka kuvia olen nyt sitten tahtomattani ihmetellyt feissikavereiden sivuilla. Punaisen herran toinen nimi on juhanusjuusto, vaikka on sitä tavattu tarjota muissakin suuremmissa kesäjuhlissa kuten häissä, ja itse olen ensimmäisen (ja kutakuinkin ainoan) kerran maistanut sitä lakkiaisissa. Tottahan tokikin söin ottamani annoksen loppuun. Ei ole tapanani jättää lautaselle ruokaa, eikä astian tyhjääminen mitenkään vastenmielistä ollut. Mutta minulle kyseisellä herkuilla ei ole sitä perinnearvoa, joka sen suosiota nostaa kanssakansalaisten parissa. Arvioin sitä vain oman makuaistini perusteella. Eikä mielestäni makuelämys ole sen vaivan väärti, että pitää tuntikaupalla keitellä. Lapsuuden kotiseutuni uunijussi sentään valmistui itsestään uunissa ilman hämmentämistä, ja se oli pehmeää syödä. Sitä saattaisin vielä joskus nostalgiasyistä maistaa, jos joskus tarjoutuu tilaisuus, mutta en minä sitäkään itse rupeaisi tekemään. Kun ei ole noita poikiviakaan. 

Jatkoa edelliseen

Sen verran jatkan vielä edellisestä aiheesta, että työ, jota sitten päätin kokeilla hakea, olisi vain vuodeksi. En muuten olisi hakenutkaan, sillä en ole valmis luopumaan kokonaan nykyisestä työpaikastani. Siksi toisekseen maahanmuuttajaopettajan työ on ollut meillä päin kovin kausiluontoista, ei oikein mitään varmuutta työn jatkuvuudesta, joten senkään vuoksi en vaihtaisi enää kokonaan valo-opeksi.
Vähän minua pakkasi naurattaa, kun kollega niin innokkaasti oli tahtomasi minua takaisin tiimiin. Minun kanssani kun kuulemma yhteistyö sujui niin hyvin. Niin sikäli se minua nauratti, että nytkö minua oikein tahdotaan ja kysellään töihin, kun aikanaan tuntui, että minusta haluttiin välillä eroon ja välillä siirreltiin kuin heittopussia.
Jos ei Taivaan Isän tarkoitus olekaan laittaa mua vuodeksi mamuopeksi, niin sellainen tarkoitus tällä episodilla voinee kuitenkin olla, että sain vähän vahvistusta opeidentiteetilleni. Sain sitä mukavasti kyllä muutenkin lukuvuoden mittaan. Kivaa palautetta tuli välillä kollegoilta, välillä oppilailta ja välillä myös huoltajilta.
Mutta nyt on kesäloma. Aivot takaisin narikkaan.

Työmurheita lomalla

Reilu viikko sitten jäin hyvillä mielin kesälomalle, kelpo lukuvuosi takana ja kaikki selvänä syksyn suhteen. Rohkaisin hurjan luontoni ja valitsin tarjotuista luokkavaihtoehdoista ainoan yhdysluokan. Pitkästä aikaa, viimeksi olen opettanut yhdysluokkaa viitisentoista vuotta sitten. Toinen puoli tulevasta luokasta kuitenkin ennestään tuttu oma ryhmäni.
En ehtinyt nauttia kesälomasta kuin pari päivää aivot narikassa, kun autuas ajattelemattomuuteni keskeytettiin. Tulin viikko sitten maanantaina puutarhahommista käymään sisällä, kun huomasin, että kännykkääni oli yritetty soittaa ja että minulle oli jätetty viesti, kun ei ollut tavoitettu kahdella soitolla. Viesti oli entiseltä kollegalta edellisestä työpisteestäni, jossa toimin valo-opettajana lähes kymmenen vuotta ennen kuin siirryin nykyiseen työpisteeseen ja takaisin luokanopettajaksi. Kollega kysyi viestissään, olenko hakenut avoinna olevaa tointa maahanmuuttajaopetuksessa em. entisessä työpaikassani. Vastasin, etten ollut moisesta tietoinen enkä ollut varma, kiinnostaakokaan. Hänpä ei siihen lopettanut, vaan koetti vedota minuun, että hakisin, usealla eri viestillä ja perustelulla.
Pitihän sitä ruveta sitten puntaroimaan. Juttuun liittyy tekijöitä, jotka saivat minut miettimään sitäkin, olisiko tässä jotain johdatusta takana.
Rukoilin ja odotin Taivaan Isältä vastausta kysymykseen, pitäisikö minun hakea vai ei. Selkeää vastausta ei kuitenkaan tullut. Olin hajamielinen ja tein epähuomiossa ja väsyneenä kaikenlaista pientä hallaa viljelyksillä, kuten harasin jo kerran kylvetyt punajuuret maan tasalle ja katkaisin kesäkurpitsan taimen sitä siirtäessäni.
Tiistaina pääsin sentään pohtimaan asiaa yhdessä hyvän ystävän kanssa, mutta silti meni vielä pari päivää kipuillessa. Hyvät ja huonot puolet, plussat ja miinukset... Nykyisessä työpaikassani ei ole oikeastaan mitään muuta vikaa kuin että työmatkani on turhan pitkä. Toisessa työssä matka lyhenisi, muttei kuitenkaan enempää kuin alle kymmenen kilometriä suuntaansa. Nykyisessä työssä odottavat isot mutta tutut haasteet, toisessa uudet ja oudot, olkoonkin että olen vastaavaa työtä tehnyt, eikä niin kauaa ole siitä, kun viimeksi olin valo-opettajana.
Tänään oli viimeinen päivä jättää työhakemus. Torstai-iltana ennen nukkumaan menoa lähetin annettuun osoitteeseen sähköpostihakemuksen, varsin koruttoman, ilman omakehua ja cv:tä. En edes tutkintotodistuksen kopiota lähettänyt, vaikka sellainen pyydettiin hakemukseen liittämään. Sanoin vain, että olen sen aikanaan toimittanut, lähes kolmekymmentä vuotta sitten.. Lisäksi pahoittelin, etten ole pääsemässä mahdolliseen haastatteluun, koska vietän lomaani kaukana työkunnastani. Jos kaikista näistä puutteista huolimatta tulen valituksi, niin silloin otan sen Taivaan Isän tahtona. Työhakemuksen lähetettyäni laitoin vielä viestin nykyiselle pomolleni ja kerroin ennakkovaroituksena, että näin olen mennyt tekemään.
Perjantaista alkaen pystyinkin taas keskittymään kokonaisvaltaisesti puutarhanhoitoon ja lomanviettoon.