Reilu viikko sitten jäin hyvillä mielin kesälomalle, kelpo lukuvuosi takana ja kaikki selvänä syksyn suhteen. Rohkaisin hurjan luontoni ja valitsin tarjotuista luokkavaihtoehdoista ainoan yhdysluokan. Pitkästä aikaa, viimeksi olen opettanut yhdysluokkaa viitisentoista vuotta sitten. Toinen puoli tulevasta luokasta kuitenkin ennestään tuttu oma ryhmäni.
En ehtinyt nauttia kesälomasta kuin pari päivää aivot narikassa, kun autuas ajattelemattomuuteni keskeytettiin. Tulin viikko sitten maanantaina puutarhahommista käymään sisällä, kun huomasin, että kännykkääni oli yritetty soittaa ja että minulle oli jätetty viesti, kun ei ollut tavoitettu kahdella soitolla. Viesti oli entiseltä kollegalta edellisestä työpisteestäni, jossa toimin valo-opettajana lähes kymmenen vuotta ennen kuin siirryin nykyiseen työpisteeseen ja takaisin luokanopettajaksi. Kollega kysyi viestissään, olenko hakenut avoinna olevaa tointa maahanmuuttajaopetuksessa em. entisessä työpaikassani. Vastasin, etten ollut moisesta tietoinen enkä ollut varma, kiinnostaakokaan. Hänpä ei siihen lopettanut, vaan koetti vedota minuun, että hakisin, usealla eri viestillä ja perustelulla.
Pitihän sitä ruveta sitten puntaroimaan. Juttuun liittyy tekijöitä, jotka saivat minut miettimään sitäkin, olisiko tässä jotain johdatusta takana.
Rukoilin ja odotin Taivaan Isältä vastausta kysymykseen, pitäisikö minun hakea vai ei. Selkeää vastausta ei kuitenkaan tullut. Olin hajamielinen ja tein epähuomiossa ja väsyneenä kaikenlaista pientä hallaa viljelyksillä, kuten harasin jo kerran kylvetyt punajuuret maan tasalle ja katkaisin kesäkurpitsan taimen sitä siirtäessäni.
Tiistaina pääsin sentään pohtimaan asiaa yhdessä hyvän ystävän kanssa, mutta silti meni vielä pari päivää kipuillessa. Hyvät ja huonot puolet, plussat ja miinukset... Nykyisessä työpaikassani ei ole oikeastaan mitään muuta vikaa kuin että työmatkani on turhan pitkä. Toisessa työssä matka lyhenisi, muttei kuitenkaan enempää kuin alle kymmenen kilometriä suuntaansa. Nykyisessä työssä odottavat isot mutta tutut haasteet, toisessa uudet ja oudot, olkoonkin että olen vastaavaa työtä tehnyt, eikä niin kauaa ole siitä, kun viimeksi olin valo-opettajana.
Tänään oli viimeinen päivä jättää työhakemus. Torstai-iltana ennen nukkumaan menoa lähetin annettuun osoitteeseen sähköpostihakemuksen, varsin koruttoman, ilman omakehua ja cv:tä. En edes tutkintotodistuksen kopiota lähettänyt, vaikka sellainen pyydettiin hakemukseen liittämään. Sanoin vain, että olen sen aikanaan toimittanut, lähes kolmekymmentä vuotta sitten.. Lisäksi pahoittelin, etten ole pääsemässä mahdolliseen haastatteluun, koska vietän lomaani kaukana työkunnastani. Jos kaikista näistä puutteista huolimatta tulen valituksi, niin silloin otan sen Taivaan Isän tahtona. Työhakemuksen lähetettyäni laitoin vielä viestin nykyiselle pomolleni ja kerroin ennakkovaroituksena, että näin olen mennyt tekemään.
Perjantaista alkaen pystyinkin taas keskittymään kokonaisvaltaisesti puutarhanhoitoon ja lomanviettoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti